torstai 28. toukokuuta 2015

Rehtorin kevätjuhlapuhe 20.5.2015

Rehtorin kevätjuhlapuhe
 20.5.2015

Tervetuloa Rahulan koulun kevätjuhlaan!
Minulle tämä on erityisen tunteellinen hetki, sillä tämä on jo kahdeskymmenesensimmäinen (21.) kevätjuhla Rahulan koululla ja samalla myös ainakin toistaiseksi viimeinen.
Tuntuu, kuin luopuisi omasta lapsestaan.

Paikallaan lienee pieni katsaus taakse päin.

Aloitin työurani Soikkalan kyläkoululla vuonna 1992. Sieltä Lesosen Taisto houkutteli minut Asilaan. Vuoden kuluttua  Asilan ja Rahulan koulut päätettiin yhdistää ja siirryimme remontoituun Rahulan kouluun.  Vuosituhannen vaihteessa meistä maalaiskuntalaisista tuli kaupunkilaisia ja Porkkanarahoilla nousi Hepoharjulle tämä hienoja ja uljas Rahula-Sali.
Vuonna 2002 vietimme tässä salissa kevätjuhlien yhteydessä Taiston ja Liisan eläkejuhlia. Tuolloin katsoin velvollisuudekseni ottaa Rahulan koulun ohjakset. Vertti-poikani oli kyytimiehenäni kuusi vuotta, käydessään alakoulunsa Rahulassa.

Kolmeentoista rehtorivuoteeni on mahtunut monenlaista.
Mekään emme jääneet  ilman sisäilmaongelmia, mutta onneksi syy löytyi. Opettajain huoneen, niin kuin silloin sanottiin, kohdalla oli joskus ollut keittiö. Tuohon aikaan lattia huuhdeltiin lopuksi sangollisella vettä. Keittiön poistuessa tilasta, laitettiin lattian päälle muovimatto ja näin pommi alkoi muhia. Lattian sisäpohja oli ajansaatossa lahonnut ja osittain jopa romahtanut maan tasalle. Ei siis ollut ihme, että talvella opettajain huoneen lämpötila lähenteli aamulla kymmentä astetta.  Lähes koko koulun vanha puoli remontoitiin uusiksi. Vain seinät ja katto ovat uusimatta. Joitakin osia lattiasta tehtiin kahteenkin kertaan, kun riittävä lämmöneristys oli päässyt unohtumaan. Näissä projekteissa vierähti useampi vuosi.

Oppilaita askarruttaa vielä tänäkin päivänä, mitä koulun vintillä on. Siellä ei ole nykyisin yhtään mitään, sillä paloturvallisuuden ja remonttien vuoksi ullakko on jouduttu tyhjentämään.  Vanhemmat oppilaat kertovat jännittäviä tarinoita ullakon saloista. Siellä tosiaankin on ollut pullo, jossa oli iso kyykäärme formaldehydissä. Koululle on jätetty säilytystilan puutteen vuoksi vain muutama vanha kirja, kuvatauluja ja sodassa kaatuneiden muistolaatat opettajien huoneen seinällä.

Leimallisinta rehtorin työssä on ollut yhteistyö ja verkostoituminen.
Ilman koulun, vanhempien ja kylän toimijoiden tiivistä yhteistyötä moni asia olisi jäänyt tekemättä. Olemmekin viime vuosina aloittaneet lukuvuoden yhteissuunnittelulla. Viime talvena vanhempainyhdistys otti jälleen vastuulleen koulun jään ylläpidon ja saimmekin nauttia parhaasta jäästä pitkiin aikoihin.

Vanhempainyhdistys on mahdollistanut myös monenlaista muuta virkistystoimintaa oppilaille. Olemme käyneet vuosittain Tornimäellä viettämässä ulkoilupäiviä ja tehneet luokkaretkiä. Ensi viikolla suuntaamme Lappeenrantaan. Tämän kaiken toteuttaminen on vaatinut vuosittaista sitkeää varainhankintaa sekä työpanosta vanhemmilta. Norolan Nuorisoseura toimii myös Rahulan kylätoimikuntana. Yhdessä olemme tehneet talviulkoilupäiviä ja Rahula-Rules tapahtumia.  Rahulan koulun historiasta syntyi Rahulan Tähti –näytelmä koulun 90-vuotisjuhliin.

Myös alueen yrittäjät ovat lähteneet kiitettävästi mukaan koulun toimintaan. Olemme vierailleet alueen yrityksissä, saaneet ammattiesittelyitä ja järjestimme yhdessä yrittäjyysviikon koululle, puhumattakaan heidän suuresta panoksestaan erilaisissa muissa tapahtumissa.

Kyläläiset ovat tukeneet eri tavoin toimintaamme. Olemme saaneet lahjoituksia, joilla on mm. hankittu pihaleikkitelineitä. Koulumummo -Vuokko on auttanut tarvittaessa koulun arjessa. Koulun tapahtumat ja juhlat ovat olleet aina suosittuja tapahtumia. Kauneimmat joululaulut ja koulun joulujuhla ovat yhdistyneet onnistuneesti. Parasta palautetta työstämme ovat ne oppilaat, jotka palaavat  vielä alakoulun jälkeen koulullemme. Näemme toisiamme koulun juhlissa ja tapahtumissa, saamme TET- ja TOP-harjoittelijoita, kerhojen vetäjiä ja penkkarivieraita.

Erä-Ässien kanssa syntyi Taidepolku Tuomiojan kodan ja Lasikorven laavun välille. Myös monien tapahtumien puuhamiehinä ovat toimineet Erä-Ässien miehet tai Rahulan seudun maa- ja kotitalousnaiset. Seurakunta vierailee koulullamme joka kuukausi pitämässä aamunavauksen ja mieleen on erityisesti jäänyt yhdessä toteutettu jouluvaellus.

Olemme tehneet yhteistyötä Rämälän koulun kanssa jo kymmenen vuotta. Kahden samankokoisen koulun oli järkevää ryhtyä yhteistyöhön. Olemme toteuttaneet yhteistyötä niin henkilökunnan kuin oppilaidenkin välillä. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista tältä saralta on koulujemme järjestämä yhteinen taidenäyttely ”Salainen puutarha”. Näyttelypaikkana toimi Mikkeli-Sali.

Olemme ajaneet ja vaatineet Koulun neuvottelukunnan kanssa turvallisempia ja toimivampia liikennejärjestelyjä Rahulaan. Viimeisimpänä hankkeena on edistää pikavuoropysäkin saamista 5-tien laitaan.
Viimeiset kaksi vuotta neuvottelukunta ja Vanhempainyhdistys ITU ovat joutuneet taistelemaan koulumme olemassaolosta. Onneksemme koulu on saanut jatkaa toimintaansa ja voi hyvin.
Monelle nuorelle pariskunnalle on tärkeää, että lapset saavat hyvän peruskoulutuksen turvallisessa ilmapiirissä lähellä kotia.  Koulu on merkityksellinen lasten ja nuorten kehityksen sekä kyläläisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Rahulan kylä on elinvoimainen ja koulu on koko kylän sydän. Ihmetyttääkin, miksi lähikoulujen arvoa ei ole ymmärretty? Kyläkoulut ovat maaseutukuntien vetovoimatekijöitä ja kehityksen takaajia. Ehkä uusien opetussuunnitelmien myötä yhdysluokkapedagogiikankin arvo ymmärretään uudessa valossa.

Kyläkouluissa, joissa annetaan yhdysluokkaopetusta,  on aina tehty tulevaisuuden koulua.  Eri-ikäisiä opetetaan samassa ryhmässä, jolloin oppilasta voidaan kehittää hänen omalla tasollaan. Asiat myös kertautuvat ja vertaisopettamista ja tukea on helppo saada. Oppilaat saavat paljon vastuuta ja oppiminen on aktiivista ja kokemusperäistä. Kyläkoulu on myös oppimisympäristönä ainutlaatuinen. Rahulasta löytyy erilaiset metsätyypit, suo, järvi kuin mielikuvitusta ruokkiva iso välituntialuekin. Toiminta koulussamme on hyvin yhteisöllistä.

Myös pienemmän yksikön joustavuus tekee koulun toiminnasta ja kehittämistyöstä helpompaa kuin isossa yksikössä. ProKoulussa olemme kahden viimeisen vuoden ajan luoneet yhtenäistä toimintakulttuuria. Olemme harjoitelleet positiivisesti ryhmässä oppien toisen kunnioittamista, vastuullisuutta ja innostumista sekä toisen innostamista. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi, kuuluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olemme. Koulun henkilökunnan tärkeimmät työvälineet ovatkin mielestäni tunne- ja vuorovaikutustaidot; se kuinka kohtaamme jokaisen oppilaan yksilönä.
Tällainen pieni, perhemäinen ympäristö, jossa opiskellaan, leikitään, syödään yhdessä ja ollaan paljon vuorovaikutuksessa luo tiiviin suhteen koulun henkilökunnan ja oppilaiden välillä.  Ihmisen onnellisuus lähtee turvallisuuden tunteesta, niin myös oppiminen.

Turvallisuuden tunnetta horjuttaa usein muutos. Maailma on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana hurjaa vauhtia. Tietotekniikka on mullistanut elämämme kaikkia osa-alueita ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän. Tieto on tänä päivänä kaikkien saatavilla. Täytyy miettiä mitä tietoja ja taitoja nykymaailmassa tarvitaan. Siis myös pedagogiigan täytyy muuttua. Ennen oli opettaminen ja kasvattaminen keskiössä. Nyt opiskelusta on tullut oppilaslähtöistä, jolloin keskiössä on oppilas. Tämän uskotaan herättävän oppilaassa uteliaisuutta, innostusta ja kiinnostusta uuden oppimista kohtaan, jolloin myös kouluviihtyvyys voisi parantua.

Tulevaisuuden koulussa pyritään laaja-alaiseen osaamiseen ja rakennetaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia.  Nyt puhutaan oppimaan ja ajattelemaan oppimisesta, monilukutaidosta, osallistamisesta ja vaikuttamisesta. Tutkitaan ilmiöitä ja kyseenalaistetaan. Tehdään yhdessä ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa.



Siirrän nyt Rahulan koulun vetovastuun levollisin ja onnellisin mielin oman kylän miehelle, Markus Torniaiselle. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta opetussuunnitelmaa ja Tulevaisuuden koulua. Uskon myös koulun ja kylän välisen tiiviin yhteistyön jatkuvan.

Haluan kiittää sydämeni pohjasta koulumme henkilökuntaa. Sosiaalinen ympäristö koululla riippuu henkilökunnan väleistä ja yhteistyökyvystä. Yhdessä tekeminen, suunnitteleminen ja koulun kehittäminen on ollut kanssanne antoisaa. Erityisesti kiitos kuuluu siivooja-keittäjä-talonmies Eijalle, koulunkäynninohjaaja Sarille sekä erityisopettaja Mirjalle. Teidän kanssa meillä on pitkä yhteinen taival takana. Kiitos myös englannin opettaja Tuulalle puolentoista vuoden yhteisestä taipaleesta. Pauliina palaa syksyllä vanhempainvapaalta takaisin työelämään.

Kiitos hyvästä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä vanhemmille ja huoltajille, sekä kaikille Rahulan kylän toimijoille, yrittäjille ja kyläläisille yhteisistä vuosistamme.

Parasta tässä työssä ovat kuitenkin olleet lapset. Ilokseni moni palaa opiskeluvuosien jälkeen perheineen asumaan kotikylälleen.  Olenkin saanut opettaa jo entisten oppilaitteni lapsia.

Olen viihtynyt kaiken kaikkiaan Rahulassa erinomaisesti. Tämän luonnonläheisempää ja kauniimpaa oppimisympäristöä ei ole olemassakaan. Keltainen, kaunis koulurakennus vuodelta 1917, sen harjumainen ympäristö sekä Kaihlasen maisemat eri vuodenaikoina ovat tehneet unohtumattoman vaikutuksen. Välituntisin olen ihaillut Hepoharjun vanhoja, koukeroisia mäntyjä sekä sadunomaista pihakuusta, jonka jättiläismäiset oksat riippuvat kauniisti alaspäin. Myös kellarin alapuolella oleva vanha pihlaja on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Vaikka lähdenkin nyt uusiin työhaasteisiin, ei Rahula lähde minusta, enkä minä lähde lopullisesti Rahulasta. Siitä pitää huolen sukulaissuhteet ja sivutoimeni mökkitalkkarina ja siivoojana.

Toivotankin pitkää ikää Rahulan koululle ja elinvoimaa Rahulan kylälle!

Rahula rules!

Pysyä juurevana
 ja kurottaa luottavaisena kohti valoa
-siinä tavoitetta kerrakseen.


Katariina Vilén

Ei kommentteja: