Sää oli sumuisen kostea ja kolea, kun suuntasimme aamulla linja-autolla kohti Rämälän koulua. Vatsanpohjassa kutkutti ja mielessä velloi tulevat ottelut. Kuinkahan meille tänä vuonna kävisi? Olimmehan tottuneet tappiohin, mutta taistelumielellä lähdimme kuitenkin matkaan. Asenne ratkaisee monesti; valmiiksi hävitty peli on varma häviö.
Molemmat pelit olivat todella tasaväkisiä, mutta tällä kertaa onni suosi Rahulaa. Miksei myös rehellisesti sanottuna hyvällä asenteella, syöttöpelillä ja taitotasollakin ollut osuutta asiassa.
Jalkapallo-ottelu päättyi 2-0. Ensimmäinen erä päättyi tasaväkisesti 0-0. Toisen erän alussa Sami onnistui avausmaalissa; pallo karkasi maalivahdin längistä maaliin. Itsetunnon noustua peli koveni ja yrittämisen nälkä ja rohkeus tuotti tulosta. Toinen maali syntyi, kun Vertti onnistui murtautumaan muutaman puolustajan läpi ja sivaltamaan vasurilla oikeaan alakulmaan. Voitto oli sinetöity ja kannatusjoukot suorastaan ulvoivat ilosta. Täytyy myöntää, että hyvältä tuntui pitkän tappioputken jälkeen.
Tyttöjen ottelussa painostus oli enemmän meidän omassa päässä, mutta maalivahtina toiminut Sylvia torjui hienosti ja onnistui pitämään maalin tyhjänä. Myös Salla ja Kaisa tekivät loistavaa työtä puolustuksessa. Hyökkäyspäässä onnistuivat erityisesti Heta, Pauliina ja Vilma. Toisella ottelupuoliskolla Vilmaa onnisti ja pallo meni maalivahdin ohi maaliin. Voitto tuli siis niukasti 1-0.
Täytyy kuitenkin muistaa, että jalkapallo (ja norsupallo) ovat joukkuelajeja, ja jokaisen pelaajan rooli on tärkeä ja korvaamaton. Onnea siis kaikille pelaajille! Teitte kaikki hienoa työtä voittomme eteen. t. Katariina
PS. Kannustaisin jalkapallosta kiinnostuneita harjoittelemaan hyvässä ohjauksessa mikkeliläisissä jalkapalloseuroissa. Jalkapallo on loistava joukkuelaji, joka nostattaa kuntoa sekä opettaa yhdessätoimimista. Mukaan voi liittyä milloin vain ja tietoa seuroista (MP, Kissat ja PU) löytyy netistä. Ja mikä parasta, jalkapallon pelaaminen on hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti