Hyvä juhlaväki
oppilaat, vanhemmat ja koulun henkilökunta
Tervetuloa Rahulan koulun kevätjuhlaan.
Jälleen olemme päättämässä yhtä lukuvuotta.
Kouluvuodessa ehtii tapahtua paljon; siihen mahtuu iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, mukavia asioita ja niitä ei niin mukavia asioita. Sellaistahan elämä on.
Tämä kevätjuhla on minulle jo toinen tänä keväänä.
Vierailin nimittäin viime viikolla Rämälän koulun kevätjuhlassa.
Olemmekin tehneet tänä lukuvuonna paljon yhteistyötä Rämälän koulun kanssa.
Vasta pari päivää sitten vietimme yhteisen ikimuistoisen kevätretken Tanhuvaarassa. Viisi tuntia juoksemista, hyppimistä, temppuilua ja kiipeilyä koulukaverien kanssa. Virtaa tuntui riittävän vielä kotimatkalle asti. Saimme kokea yhdessä virkistystä ja liikkumisen iloa.
Syksyllä Rämälän ja Rahulan opettajat vaihtoivat päiväksi työpaikkaa keskenään,
ja ystävänpäivän tienoilla pidimme yhteiskonsertin.
Yhteistyömme on luontevaa, sillä koulumme koko ja toiminta-ajatus on yhtäläinen.
Viimeistään retkipäivän jälkeen tuntui, että yhteistyömme alkaa kantaa hedelmää. Oppilaat lähentyivät keskenään pelien tuoksinassa ja havaittavissa oli positiivista vuorovaikutusta.
Tämän lukuvuoden toinen painopistealue onki ollut ihmisenä kasvaminen.
Mitä ihmiseksi kasvulla oikein tarkoitetaan?
Tämän aihekokonaisuuden päämääränähän on tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja elämänhallinnan kehittymistä.
Tavoitteena on myös tukea yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon kehittymistä.
ja toisaalta tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen pohjautuvan yhteisöllisyyden kehitystä.
Olemme siis kasvatustyön ydinkysymysten äärellä; ihmettelemässä elämän tarkoitusta ja ihmisen arvoitusta.
Kaikki tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, mutta kaikki ihmiset tarvitsevat myös jotain muuta.
Meillä on tarve löytää vastaus kysymykseen, keitä me olemme ja miksi elämme.
Tämän lukuvuoden aikana olemme kiinnittäneet huomiota IHMISENÄ KASVAMISEN mahdollisuuksiin.
Opettaja luo toiminnallaan luokaan ilmapiirin, jolla on tärkeä merkitys oppilaan itsetunnon kehittymiselle.
Oppilaan itsearvostusta edistää parhaiten lämmin luokkailmapiiri, jota hallitsee kunnioittava, vahvistava ja empaattinen suhtautuminen oppilaisiin.
Oppilasta tulee kunnioittaa ja hänet tulee hyväksyä omana persoonanaan.
Parhaimmillaan tällainen opetus korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja tarjoaa avaimia suorituspainotteisen aikamme kasvatusongelmiin.
Tällaisessa humaanissa kouluympäristössä opettajan ja oppilaiden välillä on paljon vuorovaikutusta, joka perustuu oppilaiden tukemiselle ja kaikkien oppilaiden hyväksynnälle.
Yksilön minäkäsitys kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Koulu, jonka tavoitteena on oppilaan myönteinen minäkäsitys, pyrkii suosimaan oppilaiden välistä yhteistyötä.
Vain itsensä hyväksyvä ihminen pystyy arvostamaan ja hyväksymään muut ihmiset.
Vanhemmat ovat lapsen minäkäsityksen kannalta tärkeimpiä henkilöitä. Heidän vaikutuksensa on suuri aina nuoruusikään saakka.
Vanhempien lapseensa kohdistamat odotukset heijastuvat näiden minäkäsityksen kehitykseen, koulunkäyntimotivaatioon,
tavoitteiden asettamiseen jne.
Koulussamme olemme käyttäneet kuukausiarviointia jo parin lukuvuoden ajan.
Kodin ja koulun välinen tiedonkulku onkin mielestämme parantunut sekä oppilaat ovat oppineet arvioimaan itseään realistisemmin.
Ensi syksynä tulemmekin edelleen kehittämään oppilaiden itsearviointia sekä kuukausiarviointia yhteistyössä vanhempien kanssa.
Ihmisenä kasvamisesta kertonee jotakin todistuksen käytösnumero. Todistuksen numero kahdeksan on sanallisesti arvosana HYVÄ.
Kahdeksikon käyttäytyminen merkitsee seuraavaa:
Oppilas osaa hyvät käytöstavat.
On yhteistyökykyinen.
Arvostaa useimmiten omaa ja toisten työskentelyä.
Huolehtii opiskeluympäristöstään ja yhteisöstään.
Käyttäytyy yleensä koulun sääntöjen mukaan
ja antaa työrauhan
Kiitettävässä käyttäytymisessä puhutaan toisten huomioimisesta ja kunnioittamisesta.
Arvostetaan aina omaa ja toisten työskentelyä
ja toimitaan itse aktiivisesti ympäristön ja työrauhan hyväksi
sekä on sisäistetty koulun säännöt ja niitä noudatetaan .
Siinäpä tavoitetta ihmisenä kasvulle jatkossa.
Haluan kiittää teitä vanhemmat hyvästä yhteistyöstä.
Haluan myös kiittää niitä vanhempia, jotka ovat lähteneet mukaan vanhempainyhdis- tai neuvottelukunnan toimintaan.
Kiireen leimaamassa ajassa, annan suuren arvon sille, että omaa aikaa on annettu yhteisen edun eteen.
Kiitos oppilaille erilaisista koulupäivistä ja yhdessä eletyistä hetkistä. Usein jälkeenpäin ajatellen pienet asiat ovat kaikkein merkityksellisimpiä. Sellainen pikkuasia voi olla vaikkapa ystävällinen sana, hymy tai itsensä voittaminen.
Muistakaa mottomme: Minä olen minä, minä osaan ja minä olen riittävän hyvä!
Kiitos myös koko koulun henkilökunnalle.
Vuosi on ollut työn täyteinen; selviydyimmehän kunnialla mm. syksyn lomautuksista.
Kanssanne on ollut helppo tehdä yhteistyötä.
Joka aamu on ollut suuri ilo tulla töihin- kiitos siitä teille kaikille!
Haluan päättää puheeni Paulo Coelhon sanoihin:
Oppilaskaan ei voi koskaan jäljitellä
oppaansa askeleita,
koska jokaisella on oma tapansa nähdä maailma
ja suhtautua vaikeuksiin ja voittoihin.
Opettaminen on sitä, että osoittaa
kaiken mahdolliseksi.
Oppiminen on sitä, että tekee sen mahdolliseksi
itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti