Rehtorin kevätjuhlapuhe
20.5.2015
Tervetuloa Rahulan koulun kevätjuhlaan!
Minulle tämä on erityisen tunteellinen hetki, sillä tämä
on jo kahdeskymmenesensimmäinen (21.) kevätjuhla Rahulan koululla ja samalla
myös ainakin toistaiseksi viimeinen.
Tuntuu, kuin luopuisi omasta lapsestaan.
Paikallaan lienee pieni katsaus taakse päin.
Aloitin työurani Soikkalan kyläkoululla vuonna 1992.
Sieltä Lesosen Taisto houkutteli minut Asilaan. Vuoden kuluttua Asilan ja Rahulan koulut päätettiin yhdistää
ja siirryimme remontoituun Rahulan kouluun. Vuosituhannen vaihteessa meistä maalaiskuntalaisista
tuli kaupunkilaisia ja Porkkanarahoilla nousi Hepoharjulle tämä hienoja ja
uljas Rahula-Sali.
Vuonna 2002 vietimme tässä salissa kevätjuhlien
yhteydessä Taiston ja Liisan eläkejuhlia. Tuolloin katsoin velvollisuudekseni
ottaa Rahulan koulun ohjakset. Vertti-poikani oli kyytimiehenäni kuusi vuotta, käydessään
alakoulunsa Rahulassa.
Kolmeentoista rehtorivuoteeni on mahtunut monenlaista.
Mekään emme jääneet ilman sisäilmaongelmia, mutta onneksi syy
löytyi. Opettajain huoneen, niin kuin silloin sanottiin, kohdalla oli joskus
ollut keittiö. Tuohon aikaan lattia huuhdeltiin lopuksi sangollisella vettä. Keittiön
poistuessa tilasta, laitettiin lattian päälle muovimatto ja näin pommi alkoi
muhia. Lattian sisäpohja oli ajansaatossa lahonnut ja osittain jopa romahtanut
maan tasalle. Ei siis ollut ihme, että talvella opettajain huoneen lämpötila
lähenteli aamulla kymmentä astetta.
Lähes koko koulun vanha puoli remontoitiin uusiksi. Vain seinät ja katto
ovat uusimatta. Joitakin osia lattiasta tehtiin kahteenkin kertaan, kun
riittävä lämmöneristys oli päässyt unohtumaan. Näissä projekteissa vierähti
useampi vuosi.
Oppilaita askarruttaa vielä tänäkin päivänä, mitä koulun vintillä
on. Siellä ei ole nykyisin yhtään mitään, sillä paloturvallisuuden ja
remonttien vuoksi ullakko on jouduttu tyhjentämään. Vanhemmat oppilaat kertovat jännittäviä
tarinoita ullakon saloista. Siellä tosiaankin on ollut pullo, jossa oli iso kyykäärme
formaldehydissä. Koululle on jätetty säilytystilan puutteen vuoksi vain muutama
vanha kirja, kuvatauluja ja sodassa kaatuneiden muistolaatat opettajien huoneen
seinällä.
Leimallisinta rehtorin työssä on ollut yhteistyö ja
verkostoituminen.
Ilman koulun, vanhempien ja kylän toimijoiden tiivistä
yhteistyötä moni asia olisi jäänyt tekemättä. Olemmekin viime vuosina
aloittaneet lukuvuoden yhteissuunnittelulla. Viime talvena vanhempainyhdistys
otti jälleen vastuulleen koulun jään ylläpidon ja saimmekin nauttia parhaasta
jäästä pitkiin aikoihin.
Vanhempainyhdistys on mahdollistanut myös monenlaista muuta
virkistystoimintaa oppilaille. Olemme käyneet vuosittain Tornimäellä
viettämässä ulkoilupäiviä ja tehneet luokkaretkiä. Ensi viikolla suuntaamme
Lappeenrantaan. Tämän kaiken toteuttaminen on vaatinut vuosittaista sitkeää
varainhankintaa sekä työpanosta vanhemmilta. Norolan Nuorisoseura toimii myös Rahulan
kylätoimikuntana. Yhdessä olemme tehneet talviulkoilupäiviä ja Rahula-Rules
tapahtumia. Rahulan koulun historiasta
syntyi Rahulan Tähti –näytelmä koulun 90-vuotisjuhliin.
Myös alueen yrittäjät ovat lähteneet kiitettävästi mukaan
koulun toimintaan. Olemme vierailleet alueen yrityksissä, saaneet
ammattiesittelyitä ja järjestimme yhdessä yrittäjyysviikon koululle, puhumattakaan
heidän suuresta panoksestaan erilaisissa muissa tapahtumissa.
Kyläläiset ovat tukeneet eri tavoin toimintaamme. Olemme
saaneet lahjoituksia, joilla on mm. hankittu pihaleikkitelineitä. Koulumummo -Vuokko
on auttanut tarvittaessa koulun arjessa. Koulun tapahtumat ja juhlat ovat
olleet aina suosittuja tapahtumia. Kauneimmat joululaulut ja koulun joulujuhla ovat
yhdistyneet onnistuneesti. Parasta palautetta työstämme ovat ne oppilaat, jotka
palaavat vielä alakoulun jälkeen
koulullemme. Näemme toisiamme koulun juhlissa ja tapahtumissa, saamme TET- ja
TOP-harjoittelijoita, kerhojen vetäjiä ja penkkarivieraita.
Erä-Ässien kanssa syntyi Taidepolku Tuomiojan kodan ja
Lasikorven laavun välille. Myös monien tapahtumien puuhamiehinä ovat toimineet Erä-Ässien
miehet tai Rahulan seudun maa- ja kotitalousnaiset. Seurakunta vierailee
koulullamme joka kuukausi pitämässä aamunavauksen ja mieleen on erityisesti
jäänyt yhdessä toteutettu jouluvaellus.
Olemme tehneet yhteistyötä Rämälän koulun kanssa jo
kymmenen vuotta. Kahden samankokoisen koulun oli järkevää ryhtyä yhteistyöhön.
Olemme toteuttaneet yhteistyötä niin henkilökunnan kuin oppilaidenkin välillä.
Yksi mieleenpainuvimmista muistoista tältä saralta on koulujemme järjestämä
yhteinen taidenäyttely ”Salainen puutarha”. Näyttelypaikkana toimi
Mikkeli-Sali.
Olemme ajaneet ja vaatineet Koulun neuvottelukunnan
kanssa turvallisempia ja toimivampia liikennejärjestelyjä Rahulaan.
Viimeisimpänä hankkeena on edistää pikavuoropysäkin saamista 5-tien laitaan.
Viimeiset kaksi vuotta neuvottelukunta ja Vanhempainyhdistys
ITU ovat joutuneet taistelemaan koulumme olemassaolosta. Onneksemme koulu on
saanut jatkaa toimintaansa ja voi hyvin.
Monelle nuorelle pariskunnalle on tärkeää, että lapset
saavat hyvän peruskoulutuksen turvallisessa ilmapiirissä lähellä kotia. Koulu on merkityksellinen lasten ja nuorten
kehityksen sekä kyläläisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Rahulan kylä
on elinvoimainen ja koulu on koko kylän sydän. Ihmetyttääkin, miksi lähikoulujen
arvoa ei ole ymmärretty? Kyläkoulut ovat maaseutukuntien vetovoimatekijöitä ja
kehityksen takaajia. Ehkä uusien opetussuunnitelmien myötä
yhdysluokkapedagogiikankin arvo ymmärretään uudessa valossa.
Kyläkouluissa, joissa annetaan yhdysluokkaopetusta, on aina tehty tulevaisuuden koulua. Eri-ikäisiä opetetaan samassa ryhmässä,
jolloin oppilasta voidaan kehittää hänen omalla tasollaan. Asiat myös
kertautuvat ja vertaisopettamista ja tukea on helppo saada. Oppilaat saavat
paljon vastuuta ja oppiminen on aktiivista ja kokemusperäistä. Kyläkoulu on
myös oppimisympäristönä ainutlaatuinen. Rahulasta löytyy erilaiset metsätyypit,
suo, järvi kuin mielikuvitusta ruokkiva iso välituntialuekin. Toiminta koulussamme
on hyvin yhteisöllistä.
Myös pienemmän yksikön joustavuus tekee koulun
toiminnasta ja kehittämistyöstä helpompaa kuin isossa yksikössä. ProKoulussa
olemme kahden viimeisen vuoden ajan luoneet yhtenäistä toimintakulttuuria.
Olemme harjoitelleet positiivisesti ryhmässä oppien toisen kunnioittamista, vastuullisuutta
ja innostumista sekä toisen innostamista. Jokainen meistä haluaa tulla
nähdyksi, kuuluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olemme. Koulun henkilökunnan
tärkeimmät työvälineet ovatkin mielestäni tunne- ja vuorovaikutustaidot; se
kuinka kohtaamme jokaisen oppilaan yksilönä.
Tällainen pieni, perhemäinen ympäristö, jossa opiskellaan,
leikitään, syödään yhdessä ja ollaan paljon vuorovaikutuksessa luo tiiviin
suhteen koulun henkilökunnan ja oppilaiden välillä. Ihmisen onnellisuus lähtee turvallisuuden
tunteesta, niin myös oppiminen.
Turvallisuuden tunnetta horjuttaa usein muutos. Maailma
on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana hurjaa vauhtia. Tietotekniikka on
mullistanut elämämme kaikkia osa-alueita ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän. Tieto
on tänä päivänä kaikkien saatavilla. Täytyy miettiä mitä tietoja ja taitoja
nykymaailmassa tarvitaan. Siis myös pedagogiigan täytyy muuttua. Ennen oli
opettaminen ja kasvattaminen keskiössä. Nyt opiskelusta on tullut
oppilaslähtöistä, jolloin keskiössä on oppilas. Tämän uskotaan herättävän
oppilaassa uteliaisuutta, innostusta ja kiinnostusta uuden oppimista kohtaan,
jolloin myös kouluviihtyvyys voisi parantua.
Tulevaisuuden koulussa pyritään laaja-alaiseen osaamiseen
ja rakennetaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Nyt puhutaan oppimaan ja ajattelemaan
oppimisesta, monilukutaidosta, osallistamisesta ja vaikuttamisesta. Tutkitaan
ilmiöitä ja kyseenalaistetaan. Tehdään yhdessä ja vuorovaikutuksessa toisten
kanssa.
Siirrän nyt Rahulan koulun vetovastuun levollisin ja
onnellisin mielin oman kylän miehelle, Markus Torniaiselle. Tästä on hyvä
jatkaa kohti uutta opetussuunnitelmaa ja Tulevaisuuden koulua. Uskon myös
koulun ja kylän välisen tiiviin yhteistyön jatkuvan.
Haluan kiittää sydämeni pohjasta koulumme henkilökuntaa. Sosiaalinen
ympäristö koululla riippuu henkilökunnan väleistä ja yhteistyökyvystä. Yhdessä
tekeminen, suunnitteleminen ja koulun kehittäminen on ollut kanssanne antoisaa.
Erityisesti kiitos kuuluu siivooja-keittäjä-talonmies Eijalle,
koulunkäynninohjaaja Sarille sekä erityisopettaja Mirjalle. Teidän kanssa
meillä on pitkä yhteinen taival takana. Kiitos myös englannin opettaja Tuulalle
puolentoista vuoden yhteisestä taipaleesta. Pauliina palaa syksyllä
vanhempainvapaalta takaisin työelämään.
Kiitos hyvästä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä
vanhemmille ja huoltajille, sekä kaikille Rahulan kylän toimijoille,
yrittäjille ja kyläläisille yhteisistä vuosistamme.
Parasta tässä työssä ovat kuitenkin olleet lapset. Ilokseni
moni palaa opiskeluvuosien jälkeen perheineen asumaan kotikylälleen. Olenkin saanut opettaa jo entisten
oppilaitteni lapsia.
Olen viihtynyt kaiken kaikkiaan Rahulassa erinomaisesti. Tämän
luonnonläheisempää ja kauniimpaa oppimisympäristöä ei ole olemassakaan. Keltainen,
kaunis koulurakennus vuodelta 1917, sen harjumainen ympäristö sekä Kaihlasen
maisemat eri vuodenaikoina ovat tehneet unohtumattoman vaikutuksen. Välituntisin
olen ihaillut Hepoharjun vanhoja, koukeroisia mäntyjä sekä sadunomaista
pihakuusta, jonka jättiläismäiset oksat riippuvat kauniisti alaspäin. Myös
kellarin alapuolella oleva vanha pihlaja on kaunis kaikkina vuodenaikoina.
Vaikka lähdenkin nyt uusiin työhaasteisiin, ei Rahula
lähde minusta, enkä minä lähde lopullisesti Rahulasta. Siitä pitää huolen
sukulaissuhteet ja sivutoimeni mökkitalkkarina ja siivoojana.
Toivotankin pitkää ikää Rahulan koululle ja elinvoimaa
Rahulan kylälle!
Rahula rules!
Pysyä juurevana
ja kurottaa
luottavaisena kohti valoa
-siinä tavoitetta kerrakseen.
Katariina Vilén
